Vanha, vuosia palvellut kännykkäni ei enää suostunut toimimaan vähän aikaa sitten. Akku taisi olla aivan tapissa - kaikkien näiden vuosien jälkeen. Suoraan sanoen en välitä kännyköiden ominaisuuksista paskaakaan, riittää kun voin soittaa ja ottaa vastaan puheluja. Kaiken maailman soittoäänet, logot, kalenterit sun muut hienoudet (en edes tiedä mitä niitä on) kiinnostavat suunnilleen yhtä paljon kuin poliitikkojen höpötykset TV-keskustelussa. Täytyy kuitenkin todeta, että kun on joka päivä vuosien ajan tottunut tiettyyn, omatekemään soittoääneen tietyllä piip piip -soundilla, niin ainakin vielä tuntuu oudolta uusi puhelimen oma pehmeä ja hekumallinen moniääninen soittoääni. Sävelsin tähän kännykkääni sen saman oman soittoäänen, mutta se kuulosti aika skeidalta - lähinnä hempeältä tuutulaululta kunnon karkean piipityksen sijaan. En ole kuitenkaan katkera, ja kännykkäkin (Nokia 1600) irtosi alle 40 euron hintaan Gigantista ja ostin samantien toisen samanlaisen (eri värillä) 7-vuotiaalle tyttärelleni.

Ensimmäisen kännykkäni ostin ehkä joskus vuonna 1996, kun matkapuhelimet alkoivat yleistymään laajemmin. Kännykkä oli painava, eikä sitä voinut pitää esimerkiksi taskussa painonsa vuoksi. Akkukin taisi mennä sököksi vuodessa parissa. Kuitenkin, muistan kun tuntui ihmeelliseltä jutella puhelimessa missä tahansa paikasta riippumatta.

Kun tänään vierailin Gigantissa (muita liikkeitä mitenkään väheksymättä), tarkoituksenani oli ostaa uusi hiiri kotikäyttöön. Vanha työpaikkanikin hiiri kieltäytyi juuri yhteistyöstä, vaikka iskin sitä voimalla pöytään useita kertoja ja kiroilin päälle. Löysin onneksi työpaikan kaapista Acerin hiirulaisen, joka tuntui tukevalta ja jonka skrollauspyörän äänettömyys ja joustavuus suorastaan kiihotti minua. “Tämä on hiiri jota sinun tulee käyttää”, sisäinen alter egoni kertoi. En ajatellut asiaa sen kummemmin ja menin lähimpään Gigantiin. Gigantissa petyin hiirien hintoihin, jotka olivat päälle 50 euroa kukin malli. Mallit olivat kaikki hienosti muotoiltuja ja varmasti hyviä käytössä. Jos myynnissä olisi ollut aivan perushiiriä, ne tuskin olisivat maksaneet muutamaa euroa enempää. Päätin, että anastan työpaikalta ainakin yhden hiiren omaan käyttöön.

Vaikka olen tietoinen high-tech -tuotteiden jo vuosia kestäneestä laskumäestä, täytyy sanoa että vähän ihmetyttää esimerkiksi nykyiset ulkoisten kovalevyjen hinnat verrattuna vain parin vuoden takaisiin hintoihin. Ainakin Gigantissa 500 GB Maxtor-merkkinen ulkoinen kovalevy irtoaa hintaan 99 euroa. Itse ostin 40 GB ulkoisen kovalevyn (Maxtor) joskus ehkä kolme vuotta sitten ja hinta oli jotain 100 euroa. Jos ajatellaan että ulkoisen kovalevyn tärkein ominaisuus on sen kapasiteetti, tällainen 500 GB ulkoinen kiintolevy olisi maksanut joskus kolme vuotta sitten (500/40 x 99 €) yli tuhat euroa. Tosin täytyy todeta, että kuka yleensäkään tarvitsee 500 GB tallennustilaa? Eipä silti, ahkera P2P-verkoista (pääasiassa torrent) tallentaja täyttää helposti vaikkapa 100-200 GB:n tallennustilan elokuvilla tai muilla videoilla.

High-tech -tuotteiden jatkuva hintojen alentuminen on kuluttajan kannalta tietenkin todella mukavaa. Kaikkea voidaan tehdä entistä enemmän ja halvemmalla. Tosin esimerkiksi vanhat tuotteet, jotka olisivat aivan riittäviä useimman käyttäjän tarpeisiin, vedetään pois markkinoilta uusien tieltä. Tälläistäkään muutaman vuoden vanhaa tietokonetta ei varmasti enää ole missään myynnissä, vaan uudet koneet ovat esimerkiksi moninkertaisesti nopeampia. Itse en ainakaan tarvitse yhtään nopeampaa konetta, vaan tämä riittää hyvin. Eihän tämä jaksaisi varmaan pyörittää jotain Windows Vistaa, mutta en uutta käyttöjärjestelmää tarvitsekaan.